sunnuntai 3. elokuuta 2014

Ystävättären pojalle syntymäpäivälahjaksi paita

Kyllä nyt ylitin itseni sitten urakalla, kun tartuin suurimpaan viholliseeni eli OMPELUKONEESEEN :D Noh kyllähän sitä tämän valmiiksi saatuaan harmitteli sitä miten vaikea on saada esimerkiksi suoraa ommelta. Mutta eipä kai sitä opi ellei harjoittele. Kankaiden valinnastahan tämäkin lähti ja kangaskaupassa olikin ihana asioida, voi sitä valinnanvaraa. Kuoseja oli tosi kiva miettiä ja haaveilla ja ihastuin tuollaiseen dinokuosiin niin että siihen sitten päädyinkin, kaveriksi otin sitten keltaista kun yksi dinoistakin oli keltainen. Olihan tämä olevinaan mahdottoman työlästä, kun piti ensin kaavat tehdä ja sitten kankaat leikata ja vasta sitten pääsi ompeluun asti. Sitten välillä loppu alalanka ja ja ja... :D Lisäksi tuo pääaukon huolittelu ei ollut turhan helppoa sekään. No tulipahan tehtyä, mutta taas sitä joutuu kohtaamaan oman osaamattomuutensa niin monessa mielessä. Kauan jouduin selvittelemään mitä tarkoittaa langansuunta, miten kaavat asetellaan kankaalle jne. Ei niistä kouluajoista mitään muista ja lisäksi vihasin ärsyttävän opettajan takia koko ainetta. Kaiken huipuksi sain tässä tämän paidan tekemisen jälkeen kuulla, että poika tykkää sinisestä ja vihreästä ja sitä en tiennyt kankaita valitessani. Että saa nähdä mitä poika tuumaa tämän paidan nähtyään...






2 kommenttia:

  1. Hieno paita! Ja mie niin ymmärrän siun tuntemukset ompelukoneen kanssa! Juuri viikko takaperin taistelin itsekin ompelukoneen kanssa ja voi että se oli vaikea... Ja mie sentään ompelin tosi yksinkertaisia juttuja, en tosiaan mitään paitaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta <3 Mutta kyllä sitä jotenkin alkaa miettimään, että mitä jos olis laadukkaampi ompelukone? Olisko sen käyttäminen miellyttävämpää? Vähän kallis vaan lähteä kokeilemaan :D Mutta äitillä olis kyllä 80-luvun metallirunkoinen Singer, jonka luulis olevan laadukkaampi kuin esimerkiksi omistamani muovirunkoinen halppis.

      Poista