Huivini mun :)

Niin vain tuli sitten välillä tehtyä itsellekin jotakin, johtuen siitä että työpaikan koulutuspäivän jatkojen päätyttyä joskus aamuyöllä en lähtenyt aiemmin kotiin lähteneen työkaverini luota hakemaan käsityöpussukkaani, jossa oli sen hetkiset projektit ja puikot. Olin kuitenkin KyJy:n puitteissa aloittanut myös tämän huivin itselleni ja niinpä sitten siirryin tekemään tätä välillä ja päätin tehdä sen sitten samaan putkeen valmiiksikin ja jatkaa vasta sitten muiden projektien parissa.

Ideani neulepintaan sain nähtyäni nätin huivin Miss Mii Creations -blogissa. Samalla reseptillä päätin sitten toteuttaa omankin huivini pinnan ja täytyy sanoa että näin normaalisti ilman neulottua huivia kulkevan ihmisen näkökulmasta katsottuna yllätyin miten tällainen lämmittää jopa takin läpi!

Sukat joululahjaksi ystävättären pojalle

Yhdet sukat valmistuivat välillä sinne pukinkonttiinkin, nämä pääsevät jouluna lämmittämään ystäväni pojan varpaita :) Värit olisi ehkä voinut valita vielä suuremmalla kontrastilla, jotta kuvio olisi erottunut paremmin. Luonnossa näistä nyt kuitenkin selvän saa vähän paremmin. Pienten autojen kuvion sain Taitomaan myynnissä olevista sukista.

Tilaussukat kaverille

Yksi entinen työkaveri kyseli hieman arasti olisiko mahdollista että tekisin hänellekin samanlaiset pitkät pitsisukat kuin itselleni tein. Hieman jännitti lähteä urakkaan, lähinnä sen vuoksi että kyseinen ihminen on itsekin käsityöihmisiä ja jännitin tietysti hirveästi että mitä jos epäonnistun :D Positiivista oli että tämä pari valmistui jo nopeammin kuin ensimmäinen eikä tällä kertaa tarvinnut alussakaan vääntää itkupotkuraivareita vaan neulominen sujui ihan kivuttomasti alusta lähtien. Mutta oli se hurja tunne lankahyllyltä napata Novitan Kartanoa mukaani, näytti se kyllä niin ohkaiselta taas kun oli välillä tehnyt paksummasta langasta :D Mutta kaikesta epäuskosta huolimatta kyllä ne sitten sukiksi muuttuivat ja oli kiva kuulla että olivat täydelliset ^-^

Joululahjaksi sukat kälylle

Kälylleni näytin kerran tavatessamme vuosi sitten tekemiäni kettusukkia, jotka olivatkin liian pienet henkilölle jolle ne oli tarkoitettu. Itse asiassa tästä johtuen samaiset sukat ovat vielä tänä päivänäkin kodittomat :D Ajattelin kyllä tässä kokeilla, josko anopilla olisi sopivan siro jalka niihin mutta se jääpi nähtäväksi...

Kälyni kuitenkin ihastui kettusukkiin ja kyseli voisinkohan mahdollisesti tehdä hänelle sellaiset. Tästä innoituksen saaneena ryhdyinkin tuumasta toimeen ja sain sukat sujautettavaksi pukinkonttiin :) Toivottavasti tällaiset ovat ihan käyttökelpoiset, kun ovat aika paksut (lankana Novitan 7 veljestä). Toisaalta taas hirsimökissä asuessa tällaiset voivat olla ihan tarpeenkin :) Tämä oli kyllä sinänsä aika työvoitto, kun ajattelee että viimeksi ei käynyt niin hyvin näiden kanssa. Näiden kanssa uskon kyllä onnistuneeni, sillä nämä eivät tuntuneet läheskään yhtä tiukoilta kuin viime vuotiset!

Sukat itselle :)

Kun aikanaan sain lahjaksi Novitan Sukkalehden, huomasin että siellä oli tällainen kaunis malli. Jokusen tovin langat saivat kaapissakin odotella ennen kuin sitten lopulta rohkaistuin tarpeeksi lähteäkseni kokeilemaan näiden tekoa. Sinänsä en epäillyt ettenkö näistä selviäisi, mutta lähinnä mietin että kuinka ikuisuusprojekti niistä mahtaa tulla. Ja menihän näihin nyt toki tovi jos toinenkin, mutta kuitenkin vielä ihan kohtuullinen aika.

Alku kyllä raastoi hermojani, sillä aluksi en heti huomannut mikäli oli menossa väärin. Kun sitten vauhtiin taas oli päässyt, niin tosi nopeasti sitä jo huomasikin mikäli oli menossa väärin ja pystyi heti korjaamaan. Mutta ensimmäisten kuviorivien aikana muistan kyllä jo melkein hiuksiani raastaneeni päästä, niin tuskastuttavalta tuntui esimerkiksi silmukan tippuminen...

Jokin aika meni siihenkin, että sain aikaiseksi haettua nauhaa näihin, mutta lopulta sitten koitti sekin päivä ja sain sukat käyttökuntoon :-) Nämäkin ovat KyJy-listallani samoin kuin edellisen postauksen liekkisukat.

Tilaussukat työkaverille

Kerran ruokatunnin jälkeen juttelin työkaverin kanssa ja koska olin tauolla tehnyt eräitä hieman enemmän aivojumppaa vaativia sukkia niin toimittelin siinä meneillään olevasta projektista ja naureskelin että kaikkeen ryhdynkin. Tilanne johti siihen, että työkaverini pyysi että tekisin hänellekin sukat. En saanut malli- enkä väritoiveita, mutta parissa minuutissa tiesin millaiset sukat hänelle haluaisin tehdä. Niinpä sitten lähdin toteuttamaan visiotani miettien, mitä hän mahtaa lopputuloksesta pitää. Onneksi koko oli sopiva ja tuntuivat olevan mieleisetkin :) Liekkisukkia olen ihastellut aina välillä, omieni esikuvana toimi Pro Villasukka kilpailun toiseksi tulleet liekkisukat (numerolla kolme tuolla sivulla).

Koditon pipo

Melkein unohdin kuvata tämän pipon, joka siis osoittautui liian pieneksi ystävälleni ja jolle tein samanlaisen hieman suurempana. Tämän olin tehnyt niin kauan aikaa sitten, etten enää muistanut että en ollut kuvannut tätä ollenkaan. Tein tämän hyvissä ajoin valmiiksi ja sitten kun emme nähneet toviin ystäväni kanssa, niin pipo odotti antamista ja sitten kun se osoittautui liian pieneksi, niin eihän siinä heti päällimmäisenä tunteena ollut into päästä kuvaamaan tätä epäonnen pipoa ;) 

Periaatteessa tämän voisi itsekin pitää, sillä koko olisi sopiva mutta kun toisaalta olisin tehnyt eri väreissä itselleni. Täytyy nyt vielä vähän sulatella tämän pipon kohtaloa...

Askartelua piiiiitkästä aikaa

Askartelu kyllä kiinnostaisi, mutta eipä aika ihan kaikkeen mielenkiintoiseen riitä, joten pakko on tunnustaa että todella usein (=99,99 prosenttisesti) lahjani päätyvät juhlakaluille ilman korttia. Kyllä, näin se vaan on. Häät ovat sen verran iso juhla ja itse juhlakalut eivät lahjoja ole vastaanottamassa, niin onhan se hyvä liittää tervehdys lahjan kylkeen, jotta joku käsitys olisi siitä, keneltä on tullut mitäkin ja kuka ylipäätään on muistanut. Niinpä sitten - ihan mielellänikin - kaivelin askartelutarvikkeeni komeron perältä ja aloin askartelemaan. Eikö muuten olekin ihme, että näinkin yksinkertaiseen lopputulokseen päästäkseen aikaa meni tovi jos toinenkin? Kortin suunnitteluun ja asetteluun meni aikaa, variaatioita oli kaikenlaisia ja niistä täytyi valita. Lopputuloksen itsekin nähtyäni oli vaikea uskoa, mikä aika tähän meni. Ehkä sen olisi paremmin uskonut, jos kaikki kortinkannella käyneet härpäkkeet olisi tullut jätettyä paikoilleen :D Mutta kyllä se vain niin on että askartelua pitäisi harrastaa enemmänkin, koska itsetehty kortti olisi kyllä niin kiva lisä lahjan kylkeen :)

Osallistuin muuten tänä vuonna KyJy-tempaukseen (=KesäYöstä JouluYöhön), vaikka se pettymyksekseni järjestettiinkin tänä vuonna Facebookissa. Alkupettymyksen jälkeen olen kuitenkin huomannut, että ihan hyvin tuo on toiminut tuollakin :) Virkattu pöytäliina ja jussipipo ovat kaksi ensimmäistä KyJy-työtäni ja säännöthän ovat seuraavat: Tarkoituksena on aloittaa 20 neule- tai virkkaustyötä aikavälillä 20.6-30.9 (silmukat puikolla/koukulla lasketaan jo aloitukseksi!) ja saattaa ne valmiiksi 24.12 klo 24.00 mennessä. Aloitusten takaraja meni tosiaan hiljan ohi ja kyllä pari viimeistä iltaa sai urakoida noita aloituksia sen verran, että luulin saavani ja neulonta-allergian ;) Mutta omapa tietysti syyni, kun en ollut noita aloituksia tehnyt hissukseen aloitusajalla ja listani sai lopullisen muotonsakin vasta parin viimeisen illan aikana :P En saanut listalle kaikkia joululahjatöitä, joten ennen tempauksen päättymistä on tarkoituksena tehdä vielä enemmänkin töitä valmiiksi. Aika näyttää, miten käy :)

Vihdoinkin ystävänpäivälahja ystävättärelle

Vihdoinkin sain ystävänpäivälahjan ystävälleni annettua, sillä olin ajatellut antaa hänelle pipon lahjaksi ja ensimmäinen versio olikin hänelle sitten liian pieni. Mutta olipa sitten ilo ylimmillään, kun jonkun viikon päästä näimme uudelleen ja olin tehnyt hänelle uuden sillä välin. Ehkä hän ehti epäillä että joko unohdan koko asian tai toimitus menee jonnekin hyvin hamaan tulevaisuuteen ;) Olin kuitenkin ottanut tapaamistani silmälläpitäen tavoitteekseni, että uusi versio täytyy olla silloin kokeiltavana ja sain saavutettua tavoitteeni. En muista koska lahjan antaminen olisi viimeksi tuntunut näin ihanalta kuin tällä kertaa. Ystäväni oli näin pienestä lahjasta todella iloinen ja sama ilo tarttui itseenikin <3

Ystäväni näki viime vuoden keväällä tekemäni jussipipon ja kertoi että hänkin tykkäisi sellaisesta, mutta violetti-valkoisena. Nyt oli sitten aika toteuttaa hänen toiveensa :) Lankana on Novitan 7 veljestä.

Virkattu pöytäliina häälahjaksi kälylle

Häälahjan miettiminen kälylle vei hetken jos toisenkin, mitään turhaa ei halunnut lahjana antaa ja sitten taas raha on mielestäni aina niin kovin persoonaton lahja. Lopulta keksin mitä voisin kuvitella lahjaksi antavani: pöytäliinan. Löydettyäni modernin ja silmiini kauniin mallin päätin ylittää mukavuusalueeni ja tarttua virkkuukoukkuun. Pelkäsin että en joko osaa virkata tällaista tai että liina ei olisi valmiina sopusuhtainen vaan että se levenisi tai kapenisi johonkin suuntaan. Saatuani liinan valmiiksi olin kuitenkin tyytyväinen, sillä selvisin ja lopputuloskin oli sopusuhtainen :) Liina on vieläpä sen verran pieni, että sen voi laittaa jollekin muulle pöydälle/lipastolle mikäli kokee että valkoinen on värinä liian riskialtis ruokapöydässä pidettäväksi. Toivottavasti ei pidetty pahana tällaista lahjaa, vaikka toiveena oli pelkkä raha. Mielestäni lahjasta kuuluu jäädä jokin muisto juhlapäivästä ja lahjanantajasta, jonka vuoksi en voinut olla antamatta jotakin käsintehtyä.

Ohje löytyy DMC:n lehdestä Virkkaus (nro 12 vuodelta 1993).

Joululahjaksi sukat ystävättärelle

Olen joskus ihastellutkin piirakkasukkia, se on ollut mielestäni kaunis malli ja nyt sitten vihdoin tulin tehneeksi sellaiset itse. Ilmeisesti jotkut ovat näihin jo kovasti kyllästyneetkin, sillä ovat kai jossakin vaiheessa olleet kovin suosittuja ja niitä teki yksi jos toinenkin. Koska itselleni nämä olivat kuitenkin uusi juttu, niin päätin tehdä ensimmäiset piirakkasukkani ja sujauttaa ne joulupukinkonttiin annettavaksi ystävälleni jouluna. Ohjeen löysin vuonna 2011 julkaistusta Novitan Sukkalehdestä.

Ensimmäiset sukat itselle

Vihdoinkin sain aikaiseksi tehtyä sukat itselleni :) Ruostetta ja pitsiä -blogissa oli postaus josta sain idean tehdä itsellenikin tällaiset vähän erilaiset "tennissukat".

Tuparilahja ystävättärelle

Tuparilahjaksi sain mielestäni mitä sopivimman idean, kun keksin että kehystäisin jonkin ystävääni sopivan mietelauseen. Kehykset olisi tietysti voinut olla jotakin itse tuunattua, mutta nämä katselin vain kaupasta. Mietelause oli kuitenkin juuri sellainen, joka mielestäni kuvastaa ystävyyttämme. Ystäväni on lisäksi ihminen, jolle muistot ja esineet ovat tärkeitä. Tuntui siis aika luonnolliselta antaa hänen uuteen kotiinsa lahjaksi jotakin sellaista, joka tulee olemaan näkyvissä ja on sitä kautta aina muistuttamassa meidän ystävyydestämme ja minusta. Ajattelin että tätä voisi katsoa ja saada voimia myös niihin raskaampiin hetkiin ja päiviin. Uusi sivellin olisi pitänyt myös ostaa, jolloin tekstistä olisi voinut saada nätimmän. Päädyin kuitenkin antamaan taulun tällaisenaan, sillä se on yhtä epätäydellisen kaunis kuin kaikki meistä :)